…ja hiertymiä varpaissa!

Tämä blogi kertoo minulle rakkaista urheiluharrastuksista – miekkailusta, juoksemisesta, hiihtämisestä, patikoinnista ja pyöräilystä. Valitettavasti miekkailu – josta blogini nimikin on peräisin – on jäänyt sivuun viimeisen viiden vuoden aikana, kaikelle kun vaan ei löydy aikaa :( Seurailen silti mielenkiinnolla kaikkea miekkailuun liittyvää. Jonkinlainen “miekkailijan identiteetti” on jäänyt vahvasti päälle, ja varmasti tulen vielä joskus kalisuttelemaan kalpaa. Tällä hetkellä pitkänmatkanjuoksu on ykköslajini.

Harrastan urheilua enimmäkseen omaksi ilokseni ja jos jonkun kanssa kilpailen, niin itseni. Kilpaurheilua kohtaan sain lapsena jo kammon – totesin, että hermoni eivät kestä kilpailutilanteita. Olen kuitenkin todennut pitkänmatkan massajuoksutapahtumat hyviksi paikoiksi testata kuntoa, ja toisaalta miekkailukilpailut ovat tuoneet vaihtelua perustreeniin omien seurakavereiden kanssa. Miekkailukisoissa käydessäni pääsin myös jonkin verran eroon kilpailutilanteiden kammosta ja opin hermojen hallintaa keskittymisen kautta – tämä taito ei ole pahitteeksi monilla muillakaan elämänalueilla.

Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni – välillä enemmän, välillä vähemmän. Lapsuuden yleisurheiluharrastus vaihtui teini-iässä lenkkeilyyn ja hiihtoon – näitä lajeja olen harrastanut pisimpään. Ne ovat aina tarjonneet meditatiivisia hetkiä arjen kiireen keskellä ja sitä kautta lisäenergiaa, mutta myös kunnon ylläpitäminen ja kohottaminen ovat syitä harrastaa niitä. Juoksemista on helppo harrastaa milloin vain ja missä vain, lenkille pääsee kotiovelta.

Miekkailu tuli kuvioihin syksyllä 2006. Laji oli kiehtonut minua jo pitkään, jostakin syystä oli vaan jäänyt aikaisemmin kokeilematta käytännössä. Ehkä yksi syy oli se, että en ole oikein koskaan pitänyt aikaan ja paikkaan sidotuista, erityisestikään sisäliikuntalajeista. Miekkailu kuitenkin yllätti monipuolisuudellaan ja haastavuudellaan, ja jäin lähes välittömästi koukkuun :) Kuntoakin laji vaatii.

Patikointi on itselleni pitkälti myös luonnosta nauttimista, enkä edes miellä sitä kummemmin urheiluksi. Siinä missä muut lajini saavat minut hakemaan omia rajojani, patikointi on puhtaasti mielenrauhan hakemiseen tähtäävää. Vaativammat patikointikohteet tarjoavat toki myös itsensä ylittämisen elämyksiä, kun päämäärä on saavutettu.